Missä viivyt, Toivo? Usko vei jo pullot kauppaan

Gotye feat. Kimbra - Someboby That I Used To Know

Mä vaan koko ajan ajattelen, että sitten kun.... jotain. Sitten mä elän ja kaikki on hyvin. Koska mä pääsen sinne ja miten, jos mä en elä tätä hetkeä. Tää kaikki tapahtuu tässä ja nut ja mä menetän sen kaiken. Koska mä haluan olla jossain muualla. Mutta jos mä jatkan näin, mä en ikinä pääse sinne minne mä luulen haluavani. Silti huominen on juuri niinkuin tääkin päivä. Sinnittelyä ja jonkin suuremman odottelua. Mun pitäisi löytää itseni, olla jotain. Tehdä. Elää. Nauttia. OLLA LÄSNÄ. Ja mä vaan hoen: Kukaan ei ymmärrä, kukaan ei tue. Mun sielu on yksin.
Tää kaikki on niin suorittamista. Mä teen asioita, koska "mun täytyy", en siks, että mä nautin siitä. Mulle on opetettu, että elämä ei ole pelkkää iloa ja hattaraa, ja että pitää tehdä myös juttui, jotka ei oo kivoja. Koska ne kivat jutut tulee? Koska pettymykset ja suorittaminen loppuu? Miksi multa vaaditaan koko ajan asioita, joihin mä en ole valmis? Mä oon tässä, tää on mun elämä. Mun pitäs tehdä niinku sydän sano, eikä pelätä sitä että oon pettymys ja epäonnistuja. Elämä on nyt. Mun ei tarvitse elää niin kuin muut. Mä en halua elää niin. MIKSI AINA ODOTETAAN JOTAIN? Jonkun päättymistä. Sitten huomataan, että ainut asia, joka on päättynyt, on elämä, eikä me olla eletty sitä.

Vaihdoin ulkoasua. Sanokaa mielipiteenne.

Kapea tie ei ole apea tie

 Kangaskassi tiimarista, teksti itse taiteiltu (Heimo avusti), reppu eurolla lanttilasta, farkkuja lanttilasta, femmatorilta ja uffilta, kaksista alimmaisista tulee vielä ennen kesää shortsit, hinnat jossain 2-3 euron paikkeilla. Eilen kauan odotettu rakkaus kotiutui levykauppa äxästä. Innostuksissani repäisin kannet. Itkuhan siinä tuli. Äiti lupasi teipata. Musiikki on käsittämättömän upeaa. Tahdon keikoille. Nyt heti. Olavi kutsuu itseään ravustajaksi. Hieno mies. Kuunnelkaa tätä, oikeesti! Ostakaa omaksi ja kaverille ja kuunnelkaa ja miettikää niitä sanoja, niitä maisemia, sitä fiilistä, niitä maailmoja, säveliä, ajatuksia, rakkauksia ja menetyksiä, nuoruutta. Sitä neroutta.
Laskin matematiikkaa neljäjapuolituntia.

Olavi Uusivirta - Elvis istuu oikealla
Löytyy hyvistä kaupoista
Spotifystä
Ja voit kuunnella sitä myös täältä.

Henna

haluun sua ja sä haluut Paulii ja Pauli haluu mua

Ja te haluatte lukea näitä blogeja:

With love, Jenna Anette

Ten Minutes Until Lights Out

Suomalainen Kolibri

Kikuli persikkaa

Mixed Fancies

The Reeling

Aavikkohiekka

Kriteerini olivat melko mielivaltaisia. Hieno ulkoasu, kiva nimi, makeita vaatteita, mielenkiintoinen tyyppi, kauniita kuvia ja koskettavia sanoja. Jokaisessa on jotain jännää, tutustukaa ja ihastukaa.

tukka hyvin, kaikki hyvin

Olin tänään kampaajalla ja voi, kuinka rakastankaan taas hiuksiani.
Pyörin peilin edessä, pöyhin ja suin.
Irvistelen, hymyilen ja pullistelen poskiani.
Kun tarkemmin ajattelen, näytän vähän pojalta.
Mutta sitten taas, oi kuinka kauniilta.
Outo tunne.
Tämä itsensä arvostus.

Note to self:
Vaikka kirpputoreilla on halpaa, siellä saa helposti kulutettua pienen omaisuuden. Varsinkin, jos päättää kiertää kaikki Lahden kirppikset viikossa.

P.S. Tahdotteko nähdä löytöni? Entä hiukseni? Voi, olen toivottoman surkea kameran takana ja edessä.

P.P.S. Miksi kaikkien tekstieni tunnisteiksi tulee random?

P.P.P.S. Olen rakastunut.

P.P.P.P.S. Blogipostaus tulee kyllä. Kärsivällisyyttä!

oli liikaa sipulia, oli liian vähän hautunutta, oli liian kova vauhti, sinä hidastit tahtia

Scandinavian Music Group - Hautojen yli

 Vesi oli kirkas
ja vesi oli syvä
kun kosketit pohjaa
hetken oli hyvä

Minä sain hauen
sinä poistit'sen sydämen
kun tein kalakeiton
kaikki meni aina pilalle

Oli liikaa sipulia
oli liian vähän hautunutta
oli liian kova vauhti
sinä hidastit tahtia

Laituri lahosi
myyrät maan alla sikisi
kahva käteen irtosi
Suomi telkkarissa hävisi

Sinä hidastit tahtia
sinä hidastit tahtia
sinä hidastit tahtia
minä ajoin tielle
minä ajoin pois
minä ajoin kahtasataa
Joensuun torille

Torilla on tungos
torilla on soittokunta
sinä näet yöllä
veneretkestä unta

Aamulla katselet
vastarannalle
telttapaikkamme
on jäänyt voimalan alle

Sinä hidastat tahtia
sinä hidastat tahtia
sinä hidastat tahtia
minä ajan moottoritielle
ja lopulta pois
ensin teen ympyrää
Joensuun torilla

Sinä hidastat vielä vaan
sinä kuorit'sipuleita
sinä itket markkinoille
kerran lähteneitä
minä kaahaan etelään
minä ajan lujempaa
ajan yli kahtasataa
Stockmannin seinään

Ja minä jätän Saabin
ja sinä lasket veitsen
minä juoksen hautojen yli
juoksen mererantaan
Tallinnan lauttaan
aurinkokannelle
sinä nukahdat, minä nousen
valkealle kaiteelle

Vesi oli kirkas
ja vesi oli syvä
kun kosketit pohjaa
hetken oli hyvä

En enää koskaan tilaa CDon.comista.
Halpaa on, mutta aina tilauksessa on jotain huomautettavaa.
Haistakaa paska.
Muutenkin vituttaa esimerkiksi kaikki.
Viikonloppu ja samalla 12 viime vuotta meni viemäristä alas.
Aika opetella arvostamaan muutakin kuin konkreettisia palkintoja, niitä kun ei koskaan saa.
Mikään ei riitä.
Huoneeni on sekaisin ja pyyhe mädämntyy märkänä kassissa.
En pura tavaroitani.
En laske matematiikkaa.
Miksei Nälkäpelin toinen osa jo tule kirjastooni, vaikka varasin sen jo viime viikolla.
Syön suruuni kun en muutakaan keksi.
Nypin eilen viiksikarvani.
Ja itkin.
Teen sitä usein nykyään.
Mutta ymmärtääkö kukaan minua todella?
En saa mistään otetta.
Ihmisistä tai tapahtumista.
Kaikki tapahtuu, mutta ei minulle.
En jaksa avata ovia
tai työntää jalkaani niiden väliin.
Tulkaa hakemaan, jos haluatte minut.
Yllättäkää.
Ja tässä olen yhä.
Yksinäni.
Mutta minulla on uusi reppu.